Leijona yrittää kirjoittaa

Ei voi montaa päivää olla kirjoittamatta. Heti, kun tulee aivoihin pienikin tyhjä tila, ajatukset alkavat askarrella tekstien parissa. Niinpä -ruhtinaallinen puolituntinen aikaa ja tekstin kimppuun :). Ensimmäinen editointikierros viimeistä kappaletta vaille lopussa. Mutta aika huttua se viimeinen kolmannes vielä on eli vaatii paljon töitä. Seuraavaksi täytyy keskittyä rakenteeseen ja nikkaroida se kuntoon. Se pitää tehdä kriittisellä silmällä, jotta kokonaisuudesta tulee varmasti hyvä. Vasta sitten pääsee toiseen editointiin.
Teksti kolmonenkin pyrkii jostain esiin. Se on vasta idean asteella, mutta saattaisi ehkä käydä yhteen kirjoituskilpailuun... tosin deadlinet eivät ehkä sovi omiin aikatauluihin. Joten katsellaan mihin se lähtee.
Ja voi näitä omanapaisia ja lyhyitä postauksia. Vaan kun on rajallinen kapasiteetti, korvien välissä ja vuorokauden tunneissa, ei millään pääse kiinni yleismaailmallisempiin (kirjoitus)asioihin.

Ensin oli flunssa -tuottoisa kirjoittamisen kannalta.
Sitten oli kiirettä ja sitten toinen flunssa -epätuottoisa kirjottamisen kannalta sillä edellisen jäljiltä iski uupumus.
Kaupan päälle lykättiin huolia. Ei vakavia, ei maailmaa mullistavia. Pientä, näkertävää stressiä -asioita, joita ei voi hoitaa järjestykseen ennen kuin sitten joskus -asioita, jotka takovat sielun perukoilla herkeämättä ja estävät rentoutumisen, luomisen, irtaantumisen kässärin omaan maailmaan.
Inhottavaa.

Flunssapäivä kakkosen kunniaksi vastaan heti saamaani haasteeseen :)



Kiitos siitä kuuluu Rinalle http://kirjailijako.blogspot.com/!

Tässä haasteen ohjeet:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Sitten valitsemani blogit:
Iloksi muuttuu http://iloksimuuttuu.blogspot.com/
Kirjoita romaani http://kirjoitaromaani.blogspot.com/
Luen ja kirjoitan http://luenjakirjoitan.blogspot.com/
Kaksi sivua http://kaksisivua.blogspot.com/
Rooibos kirjoittaa http://rooiboskirjoittaa.blogspot.com/

Valinta ei ollut helppo, koska muutkin seuraamani blogit tuovat valoa useimpiin päiviini. Haluankin erityismainita tässä Vera(n) Italian ja Kuinka kirjoittaa empiirisen vampyyrisarjan (linkit sivupalkissa) syystä, että nämä naiset puhuvat usein asiaa ja tekevät sen hauskasti. Huumorin kukka on kaunein kukka :)
Ja sitten tähän voisi lisätä kaikki loputkin blogit sivupalkistani ja vielä ne joita en ole ehtinyt etsiä ja linkittää. Olen siis kaiken kaikkiaan riemastunut löydettyäni kirjoitusblogien maailman!

Eli flunssapäivän hyödyntäminen kirjoittamiseen. Onneksi vain raakatekstiä, ei tukkoisella päällä muuhun pystyisi. Mutta niin se tuli tehtyä, Teksti 2 on läpikirjoitettu. Vähän tekisi mieli tuulettaa vaikka edessä on vielä se varsinainen savotta: purku, rungon esiin kaivaminen ja juonen hiominen siihen kuntoon, että tekstiä voi sanoa järjelliseksi alusta loppuun. Sitten kappaleiden uudelleenkirjoitus ja tarkkana tyylin kanssa, tai lähinnä lauserakenteen muokkauksesta juuri sellaiseksi kuin haluan.
Ulkona paistaa aurinko ja vaikka vointi on kehno, leikin tämän päivän, että teen juuri tätä elääkseni aina. Lempileikkini :).
Parasta päivässä on juuri päivä -ehdottomasti parasta kirjoitusaikaani, ja ah, niin harvinaista herkkua.

Teksti 1 löysi vielä tiensä pariin kustantamoon. Nyt on kyllä varmasti koluttu jokainen mahdollinen ja mahdoton. Kun vaan tulisi niitä vastauksia. Pian.

Loppupäivän käytän, paitsi torkkumiseen ja niistämiseen, luultavasti huvitteluun eli raakatekstin tekoon pariin uuteen ideaan, joita en ole vielä työstänyt lainkaan.

Vau, aina ei tarvitse odottaa. Teksti nro 1 sai palautteen samana päivänä kuin lähetin tekstin kustantajalle luettavaksi. Olen kiitollinen! Sekä pikaisuudesta että palautteesta. Se olikin hyvää, oikeastaan kaikilta osin, kehuttiin huolellisesti kirjoitettua ja valmista tekstiä, tarina oli aidon tuntuista ja niin poispäin. Mutta... valitettavasti ei sovi kustannusohjelmaamme juuri nyt...
Pah, pah ja PAH.

Kolmas kirjoitusvuosi on pyörähtänyt käyntiin. Sellainen aikaansaavempi vuosi. Alkuaikoina tuli pidettyä taukoja ihan muuten vaan, tätä nykyä vain olosuhteiden pakosta. Kuten sellaisten kummallisten ajanviettotapojen kuin töiden takia. Perhekin ottaa omansa, mutta se nyt sentään vielä katsotaan enemmän huviksi eikä sitä paitsi estä ajattelemasta kirjoittamista.

Pari asiaa tahtoo taukojen puutteessa kärsiä. Ensinnäkin huusholli, joka siivotaan vasta kun villakoirat purevat nilkoista. Toisekseen minä itse. Sen vaikutukset näkee joka aamu peilistä - iän myötä kauneudenhoidolliset toimenpiteet vaatisivat yhä enemmän ja enemmän aikaa. Onneksi naamasta näkyvät kärsimykset koituvat lähinnä kanssaeläjien harmiksi, minä voin kävellä peilien ohi katsomatta.
Muut vaikutukset näkyvät lähinnä keskiosassa vartaloa. Ja tuntuvat kolotuksina joka puolella. Istumatyö ja istumaharrastus, yhdistelmä joka koituu tuhokseni. Onneksi sentään talossa asuu pari nelijalkaista, joiden suurinta huvia on raahata minua pitkin metsiä naru kaulassaan. Mutta aika koirenkin huvituksille on rajallinen ja siksi sen maksimoiseksi olen viime aikoina vaihteeksi raahannut koiria pitkin katuja JUOSTEN. Minut tuntevat ihmiset voivat nyt painaa pään polviin jos alkaa pyörryttää. Sillä minä EN juokse. Paitsi olosuhteiden pakosta. Kunnon on kestettävä.

ps. Myönnettäköön, että juoksemani matkat ovat HYVIN lyhyitä enkä anna takeita, että juoksen vielä ensi viikollakin (voinhan saada lauantaina lottovoiton ajan maksimoimiseksi). Enkä ollenkaan ymmärrä väitettä, että juostessa ajatus kulkee -minun ajatukseni pyörivät vain ja ainoastaan seuraavassa vinkuvassa, tuskallisessa hengenvedossa...

Teksti nro 2 (lasten) vie mennessään. Yksi kolmannesta on raakakirjoitettu -ensimmäisen kappaleen ensimmäinen osa harkitusti ja ajatellusti, lauserakenne juuri sellaisena kuin sen haluan... ja siitä eteenpäin ihan huttua! Iskee niin kiire saada tarina kerrottua loppuun asti, ettei jaksa ajatella mitä kirjoittaa. Välillä on suoranaisia vaikeuksia jälkikäteen ymmärtää mitä jollain lauseella on tarkoittanut :D. Hätähousun on kehittävä juoni kasaan heti paikalla ja nyt.
Jotain olen oppinut Teksti 1:sen  työstämisestä. Enää en tunge juonen sekaan turhia kohtauksia, en siis tuijota sivu- tai sanamääriä vaan tekstistä tulee juuri niin lyhyt/pitkä kuin siitä tulee. Säästää myöhemmältä karsimiselta. Toisekseen, nyt tiedän, että raakakirjoitettua huttua on turha siistiä lause lauseelta -ensimmäinen mitä raakakirjoituksen jälkeen tehdään, on kylmä karsinta, pelkän juonen rungon esiinkaivaminen. Sitten pääsee tekemään sitä viimeistä, valmistavaa työtä. Ja sen jälkeen voi tietenkin hioa maailman tappiin asti.
Mutta nyt ensin loput raakakirjoituksesta valmiiksi. Samalla pohtien tekeeköhän joku kärsivällisempi kirjoittaja tämän toisin, niin että teksti on alusta asti valmiimpaa.

Kera hylyn, tietenkin. Pitihän teksti pariin paikkaan lähettää niitä kuvatuksia väsäillessä. Kustantamo, jossa teksti taisi nyt käydä kolmatta kertaa, raapusti säälistä ei-kiitoksen mukaan pari riviä. Ilahduin :)
Varsinkin, kun palautteen kolmesta kohdasta kaksi oli positiivista eli tekstistä, kirjoittamisestani, pidettiin (jihuu, olen kehittynyt!) ja juonikin on ihan kiva.
Se negatiivinen oli se mitä pelkäsinkin eli kässäri on liian tavanomainen. Kaipa tämän tyyppisiä juttuja sitten on kolmetoista tusinassa ja pitäisi keksiä jotain räväkkää erottuakseen joukosta. Voi ei. Entäs jos minä en olekaan nyt tai ikinä tarpeeksi räväkkä ? Menikö mahikset kokonaan nyt sitten tässä? Pitäisikö yrittää vielä muokata tekstiä, keksiä jotain (mitä???) joka tekisi siitä mielenkiintoisemman, pitäisikö työntää koko juttu pöytälaatikkoon -kuten olin ajatellut tämän kierroksen jälkeen- ja kirjoittaa jotain muuta, pitäisikö samantien löydä hanskat naulaan ja tyytyä olemaan tylsä ja tavallinen tallaaja, jolla ei ole mitään kirjallista annettavaa (hah, ihan kuin osaisin enää olla kirjoittamatta)? Ehkä pitäisikin olla viisas, kirjoittaa vaan ja olla lähettämättä tekeleitään mihinkään :P

Olen minä. Jutut vaan lyhenee lyhenemistään .

Eipä tule pitkää tästäkään postauksesta, mutta kerrottakoon, että kirjoittamista on kova ikävä. Oikeastaan sekä raakakirjoitus että muokkausvaihetta. Piirtäminen on kivaa, mutta pitää silti saada kirjoittaa. Nyt on sitten vain mietittävä mitä kirjottaisi -alkuja löytyy jos jonkinlaisia, yksi uusi ajatuskin olisi. Mutta minkä valitsisi? Vaikea valinta. Sen pitää olla sellainen, joka kirjoitetaan oikeasti loppuun asti. Enempää alkuja ei muistitikulle kaivata.

Siis otanko jonkun aluista käsittelyyn? Siellä olisi yksi pitkä stoori, joka kertoo päähenkilönsä lähes koko elämäntarinan. Sitä tekstiä varten pitäisi tehdä aika lailla pohjatyötäkin. Rakas aihe ja rakas alku... mutta raatsinko uppoutua siihen seuraaviksi vuosiksi vai pitäisikö valita jotain vähän lyhyempää, jotta voisi kuvitella vielä tässä elämässä saavansa aikaan jotain kustantamoihin lähetettävää? Yksi uusi ajatus olisi ehkä sellainen, joka valmistuisi ehkä vähän lyhyemmässä ajassa. Aikuisten juttu sekin. Sitten olisi parikin lastentarinaa. Mutta tyssäävätkö ne sitten kuvituksen puutteeseen jos käykin niin, etten ikinä niitä saa aikaan? Sillä saralla olen kuitenkin ihan vihreä aloittelija. Silti ne melkein houkuttelevat eniten.

Valinnan vaikeutta. Ehkä pitää nukkua yön yli, kenties toisenkin. Ja sitten on varmaan seurattava sydäntään .